Paljon puhetta ja huoltakin herättänyt rikkidirektiivi tuli voimaan Itämerellä, Englannin kanaalissa ja Pohjanlahdella vuonna 2015.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöksen mukaan näillä alueilla laivojen polttoaineessa saa olla rikkiä korkeintaan 0,1 prosenttia. Vanhaan polttoaineeseen verrattuna rikkipitoisuus tipahti kymmenesosaan.
Viisi vuotta sitten Suomen vientiteollisuus pelkäsi direktiivin kasvattavan rahtikustannuksia, mutta pelko oli osin turha. Polttoöljyn maailmanmarkkinahinta tipahti samaan aikaan, kun direktiivi astui voimaan. Vähärikkiseen polttoöljyyn siirtyminen ei siis todellisuudessa ollutkaan kovin kallis operaatio.
Direktiivi käynnisti tuotekehittelyn
Viisi vuotta sitten moni suomalaisfirma lähti kehittämään keinoja, joilla rikin saisi laskettua polttoaineesta. Piikkiöläinen Langh Tech alkoi rakentaa rikkipesureita ensin emoyhtiön omiin laivoihin. Kun oikea konsepti löytyi, alettiin myydä pesureita muillekin.
Toimitusjohtaja Laura Langh-Lagerlöfin mukaan pesureiden tuotanto on monikymmenkertaistunut viime vuosina. Varsinkin kiinalaiset asentavat rahtilaivoihinsa nyt pesureita, sillä rikkidirektiivi astuu vuoden 2020 alkaessa voimaan kaikilla maailman merillä. Uusilla vesillä rikkirajaksi tulee 0,5 prosenttia.
Piikkiössä syntyy pesureita uusiin ja vanhoihin laivoihin. Tuotannossa on kahdenlaisia pesureita: halvempi avoimen kierron pesuri sylkee rikkipitoisen pesuveden mereen ja suljettu malli tiivistää jätteen, joka viedään satamaan. Langh-Lagerlöfin mukaan varsinkin risteilijät suosivat suljetun kierron mallia ja niiden kysyntä on kasvussa.
Rikkinuuskija syntyi Turussa
Turkulainen Kine Robot Solutions lähti myös varhain liikkeelle pohtimaan direktiivin tuomia mahdollisuuksia. Yrityksen pajalla syntyi rikkinuuskija, joka paljastaa alukset, joissa poltetaan liian rikkipitoista polttoainetta.
Rikkinuuskija analysoi mittariin laskeutuvasta pakokaasusta useita ainesosia ja polttoaineen rikkipitoisuus paljastuu niitä vertailemalla. Nuuskija paikantaa pakokaasun tuulitietojen ja laivan kulkutietojen perusteella.
Rikkinuuskijoita on ollut viranomaiskäytössä jo muutaman vuoden ajan Suomen laivaväylien varsilla. Yksi nuuskija on kiinnitetty nopeakulkuiseen veneeseen. Kun nuuskija havaitsee liian korkean rikkipitoisuuden, tieto menee viranomaisille ja seuraavassa satamassa noustaan alukselle tekemään tarkempia tutkimuksia.
Erityisasiantuntija Ville-Veikko Intovuori Traficomista sanoo systeemin toimivan hyvin. Muutama alus on tähän mennessä jäänyt kiinni tarkastuksissa, mutta niissä korkea rikkipitoisuus on johtunut lähinnä huolimattomuudesta eikä tahallisuudesta.
Rikkidirektiivin laajeneminen kaikille vesiväylille on kasvattanut kiinnostusta myös nuuskijaa kohtaan. Kine on esitellyt laitetta eri puolilla maailmaa. Viimeksi kauppoja hierottiin Kiinassa.
Direktiivi suosii maakaasun käyttöä
Rikkidirektiivi on hyödyttänyt myös lounaissuomalaisia telakoita. Esimerkiksi Meyer Turun telakka on rakentanut jo useita risteilijöitä, joissa energialähteenä moottoreissa käytetään puhtaasti palavaa nesteytettyä maakaasua.
Uudenkaupungin työvene puolestaan sai hiljattain valmiiksi ensimmäisen Suomessa tehdyn akkukäyttöisen lautan. Se toimitettiin Ruotsiin.
Ennen rikkidirektiivin voimaantuloa käytiin vilkasta keskustelua direktiivin vaikutuksesta ilmanlaatuun. Traficomin erityisasiantuntijan Ville-Veikko Intovuoren mukaan vaikutus on selvä ja merkittävä.
Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan rikkipitoisuus on Itämeren alueella laskenut noin 80 prosenttia, kun vertaa lukua vuoteen 2014, jolloin direktiivi ei vielä ollut voimassa. Samalla myös pienhiukkasäästöt ovat vähentyneet kolmanneksella.
Rikkidirektiivi on Intovuoren mukaan ollut merkittävä päätös ihmisten terveyden kannalta.
Alkuperäinen artikkeli: Yle Uutiset / 10.10.2019 / Lassi Lähteenmäki